Kärjistynyt tilanne johti siihen, että isäntäväki kutsui apuvoimia. Ongelmakoirakouluttaja kutsuttiin taloon.
Hän olikin tuttu jo pentukursseilta. Tein hänen mielikseen erilaisia temppuja. Kertoi isäntäväelle, etten ole keskivertokoira hyvässä enkä pahassa. No, en tietenkään ole mikään keskivertorekku.
Luulivat, että olen kova, en minä loppujen lopuksi sitä ole, kunhan joskus esitän.
Isäntä ja emäntä saivat harjoitusmateriaalia ja minunkin piti moisiin tehtäviin osallistua. Kyllähän ne menivät, kun sai taas nakkeja mahan täydeltä. Joskin pidän enemmän pallosta ja vinkukanasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti