Paha moka

Taisi tulla pieni ylilyönti - eikä ehkä niin pienikään. Tarjosin emännälle hammasta, kun se syötti minulle jotain pirun lääkkeitä. Kyllä oli huutoa ja kolinapurkin kolinaa, kun isäntä ryysi paikalle. Verta lensi pitkin keittiötä (emännästä) ja minut ajettiin pikkueteiseen. Johonkin sairaalaan se emäntä meni ja sai piikkiä ja käden käyttövapaata. No, ei ainakaan hetkeen huido räpylöitään, vai miksi niitä ihmisten tassuja kutsutaan.

Nyt on samat fiilikset, kuin aikoinaan pentuna. Ne ovat kuin minua ei olisikaan, ei päässyt aamulla isännän kanssa sohvalle lehteä lukemaan, ei pelata possupalloa, ei rapsutuksia, ei makupaloja. On se piru, että kun minulla keittää, niin tässä kärsitään monta päivää. Isännällä kun kiehuu yli, niin ei mitään... En saa edes kommentoida.

Saas nähdä pääsenkö edes agility-treeneihin...
 

Eipä tähän voi sanoa kuin skottilaisittain: Nemo me impune lacessit