Koulutuksessa täytyi kävelyttää emäntää oikelalla puolella niin, ettei emäntä jäisi jälkeen ja ryhtyisi kiristämän hihnaani.
Emäntää piti kävelyttää myös sosiaaliringissä, pysähtymään kun kävin istumaan, ottamaan minut kiinni kun juoksin häntä kohti ym. Ja nakkeja syötiin. Maatekin mentiin ja yritin lähettää emännälle rauhoittavia signaaleja.
Käytiin muutamakin pentukurssi ja kyllähän se emäntäkin oppi.
Aikaa myöden päästiin sitten parhaaseen A-ryhmään, Kallen kouluun. Tässä vaiheessa alkoi minulla jo hermo mennä, kun emäntä ei meinannut oppia seuraamaan ohjeitani millään. Se vaan yritti sitä Kallea kuunnella ja saada minutkin niitä käskyjä noudattamaan.
Hermothan siltä emännältä taas meni. Käveli kesken koulutuksen mettään ja lykkäsi minut isännälle. Ja taas mentiin takaisin kentälle. Nyt oli isännän vuoro saada oppia. Sehän ei uskonut minua millään. Laittoivat väkisin minut tekemään sen kouluttajan ohjeiden mukaan.
Melko tylsää siellä kentällä seisoskelu oli, mutta saihan isäntä ulkoilla. Oli seuraamista, paikallaan oloa isännän hakua ym. Kyllähän se isäntä jotain oppikin...
Sitten se keksi agilityn...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti