Isäntäväki tuntui olevan joskus hyvin kireitä, varsinkin kun he eivät osanneet käyttäytyä niin kuin halusin. Yrittäessäni kouluttaa heitä, syntyi toisinaan erimielisyyksiä. Voi sitä huutoa, jos olin syönyt eteisen lasikuitutapettia tai raahannut kaikki kengät kaapista pitkin olohuoneen lattialle.
Toistuvasti sain kuulla kuinka edellinen koira oli niin helppo pentuna, hellanlettas sentään.
Isäntäväki lueskeli erilaisia koirakirjoja ja kävi netissä kyselemässä heidän ongelmiinsa ohjeita. Ja pirulaiset uskoivatkin kaikenmaailman "koira-asiantuntijoita". No, siitähän taas syntyi lisää ongelmia.
Välit meinasi tulehtua ihan pentuna, kun emäntä ei millään oppinut mitä piti tehdä, vaikka kuinka roikuin jaloissa ja pureskelin käsiä. Emäntä meinasi useasti palauttaa minut takaisin kasvattajalle. Hah.
Käännekohta koulutuksessa tapahtui kun isäntä ei antanut minun nukkua rauhassa sängyssä. Hän ei kunnioittanut sanontaa: Älä herätä nukkuvaa koiraa. No, tappeluhan siitä tuli ja hampaitakin tuli käytettyä. Tästä isäntäväki veti herneet neniinsä, eivätkä päästäneet minua enää koko makuuhuoneeseen. Tekivät pirulaiset portin ja laittoivat kolinapurkin sen eteen harmikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti