Isäntä nähtävästi tykkää pyöriä hallissa, jossa on erilaisia hyppyesteitä, putkia ja pusseja, keppijonoja ja mitälie keinuja. Siellä se menee käsi sojossa pitkin hallia pyörien ja huitoen muiden koirankuskaajien kanssa. Joku siellä on johtajan asemassa ja kertoo mitä pitää tehdä.
Täälläkin suurimmaksi osaksi täytyy seistä hallinnurkassa seuraamassa näiden kirmailuja. No, onhan siellä yksilösuorituksia ohjaamassa useimmiten koira. Isäntääkin pääsen treenien aikana muutamia kertoja ohjaamaan. Ei siitä muuten mitään tulisikaan. Eikä oikein vielä tule silloinkaan. On se joskus niin vaikea. Kehitystä on kyllä tapahtunut, mutta mölli se vielä on.
Mieliesteeni on putki, johon on hyvä sukeltaa aina kun sellainen on näköpiirissä, johtuneeko luolakoiran geeneistä. Pussista tosin en välittänyt ensin lainkaan, enkä sinne suostunut menemäänkään. Kontaktiesteitä ei ole kovin meillä ollutkaan käytössä, mutta puomilla on mukava kirmata ja katsella vierellä viipeltävän isännän päälakea.
Se on harmillista, että isäntä kääntyilee radalla, vetää takaisin ja keksii ihmeellisiä suunnanmuutoksia aivan turhaan. Aina kun yritän näyttää sille miten rata pitää suorittaa, alkaa hirveä huuto. Milloinkahan se oppii...
Muutamissa kisoissakin ollaan oltu ja niissähän sitä hauskaa riittää...
1 kommentti:
Kiva juttu tuo agilityharrastus. Kouluta isäntääsi!
Lähetä kommentti