Kevät näyttää taas tulevan, huumaavia hajuja ja makuja on polunpientareet tulvillaan. Isäntäväki ei vaan ymmärrä niistä mitään. Koko ajan ne ovat repimässä liikkeelle, kun pitäisi lukea lajitovereiden viestejä. Itse ovat jossain facebookeissa ja twittereissä juoruamassa. Isännän kanssa on tosi vaikeeta, kun minä pysähdyn, niin alkaa veto ja hoputus, kun se pysähtelee napsimaan kuvia, ei auta kuin istua tatittaa vieressä. Se, jos mikä syö eläväistä eläintä.
Minua ei haittaa tämä jokakeväinen koirankakkakeskustelu, mutta kyllä on tänä keväänä saanut pomppia poluilla läjien lomassa. Eikö nuo nysänaamat osaa siivota jälkiä, meidän palvelijoiksihan ne on tänne maailmaan luotu - vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Talviturkkikin tuli heitettyä männä viikolla. Rantajäät kestää pomppivan pallon, mutta ei kymmentä kiloa terhakkaa karvakasaa. Juu kyllä minä sieltä itse tulin ylös. Ei tarvinnut isännän apua, eikä olisi ollut väliksi sitä huutoakaan.
Isäntä osti uuden kameran. Ei olisi kannattanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti