Tämä kyllä kostetaan

Isännän kohellusta

Nythän isäntä on keksinyt hienon harrastuksen. Sillä on joku pirun killutin koko ajan kaulassa, joka nakuttaa numeroita kuin matkamittari. Askeleita se kuulemma mittaa. Testasi se killutinta minullakin kerran. Laittoi sen minun kaulaan - neljä tassua askeltaa nopeasti ja paljon... No, se oli vain kokeilu, kyllä isäntä askeltaa sillä itse.

Hauskaa tässä on se, että nyt tehdään pidempiä lenkkejä ja tavataan uusissa maisemissa uusia tuttavuuksia. Huonoa, että isäntä on kaivanut sauvat tallista ja lähtee ILMAN MINUA hiihtelemään SUKSITTA (vähän hullu se on aina ollut, mutta tuntuu vaan pahenevan). Myöskään possupalloa ei enää pelata niin paljon kun se ei kartuta askeleita.

Jossain Raakeissa se askeltaa työkavereiden kanssa.

Vieläkö tässä pitää kauan istua?

 

Tylsää

Juuri kun pääsi "lomailun" makuun ja isäntäväen sai opetettua päivän rutiineihin, pitkiin metsälenkkeihin ja pallopeleihin, niin sitten ne lähtivät joihinkin "töihin"?

Isäntä manasi jotain Eevaa, että kaikki on sen syytä, kun meni siltä kärmekseltä sen omenan ottamaan... Niin on ihmiset tyhmiä ja ahneita.

Ei tullut meinaan Rekulle ja Nellille mieleenkään langeta, kun se kärmes niille omenaa tyrkytti - oli se käärmekin niin tyhymä. Jos olisi sisäfilettä heilutellut, niin kiusaus olisi ollut ihan toista. Tästäpä syystä toiset painaa töitä, kantaa meille ruokaa ja palvelee komennettaessa...

Menihän hieman syvälliseksi, mutta tämä loman jälkeinen tylsyys raavituttaa ja pistää miettimään koirien isoa kirjaa, jonka mukaan muuten Rekku teki siitä käärmeestäkin Nellille evään.

Lomalla

Isäntäväki alkoi taas pörräämään kaiket päivät kotona, jostain lomasta puhuvat. Mukavaahan se on, kun on pallonheittäjä koko ajan käytettävissä.

Ottivat minutkin ensimmäistä kertaa mukaan matkalle. Oltiin Saimaanrannalla ruikuttamassa. Pääsi monta kertaa päivässä uimaankin. Ranta oli pitkä ja matala, sopi hyvin isännällekin - pääsi hyvin kahlailemaan...

Punkkeja oli vallan pirukseen ja emäntä oli koko ajan turkkia syynäämässä. Löysivät jonkin sahalaitaselkäisen madon kylpyhuoneesta ja voi sitä huutoa... Eivät päästäneet minua tekemään siitä selvää, vaan piti isännän näyttää grillaajan taitojaan, kun grillipihdeillä sen madon metsään kiikutti.

Isäntä intoutuu aina lomallaan sitten remontoimaan ja sähläämään. Kyllä sen pitäisi jo tajuta, ettei sille rukkaset sovi, eikä varsinkaan työkalut. Kätsykuikkasena kiipesi terassin valokatettakin painepesurilla puhdistamaan. Onneksi ohjasin työskentelyä hieman kauempaa... Sieltä se sitten lähti kuin talonmies katolta katteet paukkuen puolivolttia kerien tömähtäen maahan, eikä kissamaisesta notkeudesta ollut häivähdystäkään.

Kyllä siitä vielä lenkkikaveriksi on...

Kauhukakaroita

Siinä meni taas yksi kesäpäivä tärviölle, kun kylään saapui isännän sukulaisia ja raahasivat mukanaan uuden koiransa, joku vesikoira mikälie.

Meillä oli pihalla juuri isännän koulutus meneillään, kun ne siihen häiritsemään. Se pentu ei ymmärtänyt mitään possupallon päälle, tuli vaan koko ajan tassuillaan tökkimään. Ja voi sitä lällyttelyä - oikein sylettämään alkoi... Vähän täytyi ojentaa silloin tällöin.

Kulman kundit

Kyllä kyrsii. Isäntä ei taaskaan muista kuinka kuljetaan nätisti hihnassa. Tässä päivänä muutamana löysin huumaavia viestejä, joita minua kaipaava narttu oli minulle jättänyt. Nenä meinasi mennä asfaltilla rullalle viestejä lukiessa. No, arvaahan sen, että vetämiseksi se menee, kun yritän ohjata isäntää oikeaan suuntaan ja tämä haraa vastaan... Siellä oli aitauksessakin huskyt vetämässä jo korkealta ja kovaa (eiväthän nekään päässeet aitauksestaan mihinkään :--). Minä sentään pääsin vastailemaan pikaviesteinä puiden juurelle.

Naapurissa asustaa kelpo kaveri, mikä lie rottakoira, mutta kelpo terrieri se on, vaikka vielä niin kokematon, eikä tällaista sidostesukkasukua.

Lähinaapurina on myös saksanpaimenkoira, joka kuvittelee olevansa kunkku, ja hah. Koko ei ratkaise, turpiin tulee kun kohdataan... Se ei ole oikein oppinut kouluttamaan isäntäänsä (johon verraten, sivumennen sanoen, isäntäni on "einstein"). Sen isäntä kulkee täysin vapaana tiellä ohitsemme, ja jos naapurin kanssa satumme olemaan pihoilla, voi tulla pahaa jälkeä.

Blogaten Vappuun

Jee, kevät tulee, lumet sulaa ja pääsee taas pihaan kirmailemaan ja veteen uimaan. Isäntä ei taida osata uida, mutta on se peto kahlaamaan.

Mikähän tämä Vappu oikein on? Pitäisikö silloin olla varuillaan? Uuden vuoden aatto on ainakin varsin p-mäinen juhla, jolloin tolkuttomiksi muuttuneet ihmiset räjäyttelee haisevia pommeja. Sinällään minua se ei kovin hetkauta, mutta isäntä kertoilee aina parta täristen siitä edellisestä koirasta, joka hysteerisena kökötti vaatekomerossa. Varsinainen vellihousu taisi olla...

Isäntäkin on harjoitellut bloggaamista.
Näyttää olevan tosi tylsää tarinaa.

Isännän blogi

Hauskaa Vappua!

Parturissa

Kyllä oli taas viikonloppu. Isäntä kuulemma soitteli trimmaajille (=kiduttajille) karvannypintäaikaa etsien, mutta eihän tällä seudulla ole karkeakarvaisen terrierin trimmaajia (paitsi Jorma).


Isäntä päätti sitten hoitaa homman itse (mikä lie itsetunnon puuska). Siellä autotallissa sitten sai seistä tapittaa pöydällä 6 tuntia, kun isäntä repi karvojani, per...kele, kyllä nyppi. Ei se vaan ymmärrä, että karvojeni vuoleminen veitsellä ei tunnu hyvältä. Ja aina, kun ilmaisin tyytymättömyyteni tilanteeseen, alkoi hirveä huuto. Isännältä kyllä palaisi päreet oitis, jos sen karvoja lähdettäisiin repimään.


Saihan siitä kärsimyksestä sikakorvia palkaksi, mutta ei se ollut kyllä sen väärti.


Ei se kyllä trimmatakaan osaa, mutta en ole nyt minkään snautseripellen näköinen, kuten joidenkin käsittelyn tulkosena. Isäntä raukka kun on vielä vasenkätinen, niin eihän se onneton osaa edes trimmausveistä pitää oikein kädessä.


Onhan tässä nyt vilposempi olo, joten palkka mulle, olut sulle.

PossuPallo

No nyt se isäntä vetää taas jotain tietyjä ja aktivoituu kouluttamaan blogeja ja muuta sosiaalista soopaa. Minä sain ihan tarpeeksi pentuna niistä h...tin sosiaalisista piireistä, joissa piti viedä isäntää muiden emäntien ja isäntien välistä, niin ettei se ryhtynyt niitä vilkuilemaan ja räksyttämään. Onnistuihan se, kun sitä kehoitti koko ajan tarjoilemaan nakkeja minulle.

Asiaan eli isäntä minua sitten pökkimään tänne taas mielipiteitäni esittämään - ja täältähän pesee. Aikaa ja possuja on siis kulunut edellisestä ja isäntä senkun vanhenee (emännästä en arvaa sanoa mitään).

Olen opettanut isännälle hienon pelin, jonka idean jopa sekin ymmärtää (eikä rasita sitä paljoakaan). Toistoja tosin on tarvittu jopa satoja, mutta nyt alkaa olla silläkin homma hanskassa.

Minua väitetään pallohulluksi, jos näin mietitään niin mikähän se Litmanen on... Ja jos meitä verrataan, niin tulisi katsomaan meikän peippauksia.

Possupallo on toki lempiharrastukseni (autojen saalistus menee varsin lähelle) ja sitä pitää harrastaa päivittäin. Peli kulkee siis näin:

• isäntä kaivaa pelivälineet esiin, siis possun ja pallon ja antaa ne minulle
• isäntä asettuu rahille (kannolle, seisoo tai näyttää muuten hölmöltä) ja vien pallon hänelle
• hänen tulee osata heittää se eteenpäin, jolloin käyn "saaliin" kimppuun possu suussa
• kun saan saaliin kiinni, tapan sen (no melko vahva ilmaus, mutta mitä sitä vieteilleen mahtaa)
• vieritän pallon tassuilla ja kuonolla kierrellen kaarrellen isännälle (possun tulee olla koko ajan suussa)
• toisinaan ehdotan isännälle, että hän heittää sen minulle ja otan pallon ilmasta "koppina" suuhun (tosin possu on silloin vieressä maassa)
• tätä toistetaan kunnes isäntä haluaa vaihtaa pelivälineet herkkupalaan (minähän pelaisin vaikka koko päivän

Odottelen tässä lumien sulamista, jotta päästään pihalle jalkapalloa pelaamaan, tosin ei isäntä siinä kovin kaksinen ole ja onkohan se vähän tyhymä...