Teräskoira ja vesihiisi

Ei malta noilta pallopeleiltä tänne tai kuonokirjaan kirjoittelemaan. Mutta kun isäntä taas on mennyt selittämään jossain svengissä, että on kuin terrieri. Ja pöh, vaikka sillä karvoja onkin, niin ei se edes haista mitään. Miten nuo nysänaamat yleensäkin selviytyvät tässä maailmassa, kun eivät pysty nuuskuttelemaan huumaavaa keltaista lunta, eivätkä myöskään kuule mitään.

No, tuosta teräsmiehestä. Ostivat taas pirulaiset kaiken maailman t-paitoja, joita ei käyttäisi edes naapurin rottakoira (Wixu sitävastoin kyllä pitää kaikenlaisia duffeleita päällänsä ;-).



Lunta on ollut tänä talvena sopivan syvästi (isäntä kyllä valittaa jatkuvista lumitöistä, mutta se on sen ongelma). Lumihanki jotenkin houkuttaa kaivamaan pihaan monttuja palloille, varsinkin kun kesällä kaivaminen on minulta kielletty :(.

Kotona on löytynyt kaveri, vesihiisi. Se juttelee kummia, mutta sen kurlutusta on mielenkiintoista kuunnella. Josku en malttaisi lähteä kylppäristä edes syömään...